Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2017.

Yli kaiken varottavan varjele salais... Sydämesi!

Syksyn pimeys tihenee, ja kynttilöiden tuoma pehmeä valo tulee yhä viehättävämmäksi. Jotain syvästi puhuttelevaa syksyssä on, sen kaikessa väriloistossa, raikkaassa ilmassa, kesän muistojen haikeudessa ja valon ja pimeyden kontrasteissa. Samaan aikaan huomaan kuinka sisäisessä maailmassani tapahtuu paljon sellaista, jolle en edes löydä sanoja. Paljon sellaista, joka vain nousee pinnalle, ikään kuin tunnistettavaksi. Kun se on tunnistettu, voi siitä päästää irti. Muistoja, tuskan täyttämiä hetkiä menneisyydestä. Häpeän ja surun tunteita. Menetyksen kipua. Yksinäisyyttä.   Hiljattain aloitin uuden terapian, jossa pääasiassa keskityn kevään dramaattisiin tapahtumiin. Olen todella kiitollinen siitä avusta jota olen saanut, sillä on monia asiakokonaisuuksia joihin todella tarvitsen apua ja ohjausta. Yksi hetki kuitenkin porautui niin syvälle minuun, että tahdon sen jakaa. Ehkä yrityksenä päästä eteenpäin, ehkä yrityksenä tuoda jollekin toiselle tietoisuuteen jotain tiedostamatonta.