Varjojen laakso
Jokainen päivä on omanlaisensa matka. Elämän rakentaminen uudelleen on haastavaa, pelottavaa, tuskaista ja uuvuttavaa – mutta hetkittäin myös jännittävää. Vaikka enimmäkseen samaistun puista irtoaviin lehtiin, ja koko luonnon jäähyväisnäytelmä niin hyvin kuvastaa sielunelämäni värimaailmaa juuri nyt, silti löytyy hetkiä jolloin tuuli ei löydä minua, yön halla ei yletä ja aurinko jopa lämmittää kasvoja. Ne hetket löytää kuitenkin vain jos pysähtyy. Olen viime viikkojen aikana kipuillut paljon sen matkan kanssa, jonka olen kulkenut eheytyäkseni homoseksuaalisista taipumuksista. Miten monta kirjaa ja työkirjaa, menetelmää ja strategiaa siihen onkaan sisältynyt. ”Kiusauksen tullen ylistä, julista, sido ja vapauta, katso ristiinnaulittuun Mestariin”. Kaikki nuo asiat ovat itsessään hienoja ja tärkeitä asioita, mutta miten päälaelleen ne kääntyvätkään kun ihminen koittaa paeta jotain. Kun se mitä häpeää ei katoakaan, ei edes parhaiden menetelmien edessä, silloin sitä kokee epäonni